&

Ja jonakin päivänä pyöreässä suvannossa jonka ylle kumartuvat vanhat hassahtaneet puut.

&

Melko varmasti katonrajasta esiintyöntyvä veistos puutarhan puolella,
gargoili, jossa rakastavaiset kääntävät puhuvat suunsa toisiaan kohti
ja antavat hiustensa pudota, se on säilynyt.

..:::……

Pisara, missä on toinen pisara? Ketju ehjäksi, kuulkaa toisenne kaiken aikaa, tulkaa. Pilvi hoitaa työnsä, miten sujuu sen sisällä? Missä luvut! Nyt se vetää ylöspäin.
Koostukaa! Olkaa valmiita toiselle puolelle saakka.
Ulottukaa. Pisara, seuraa! Seuratkaa kimaltavaa vanaa.
Laskekaa lävitse toisiin tähtiin saakka.
Älkää pysähtykö. Spektri leviää, älkää jääkö laskemaan sitä.
Tasaisia välejä. Tietäkää toisenne.

¤

Ensin tulee porvarillinen hämärä, sitten nauttinen hämärä.
Ja erakon kananjalkaisen majan hämärä, jossa sisällä ei ole valoja
vaan ikkunaruudut valaisevat kalpeasti kuin kuu.

/

Lentokoulu –
kaikki varjostavat kädellä silmiään.

¤

Oi voimakas läntinen pudonnut tähti!
Kirkas tuo kointähtönen.
Aamun tähti laskee lävitse värien kerrosten,
jotka valelevat sitä, kultainen perhonen
väreilevä ja päihtynyt.

*

Ja maa putoaa taivaalle. Joka yö, sytyttyään pimeään, venyttelee kohti sitä.
Meret kohoavat. Maakin kohoaa, tuskin huomattavasti.

*

Lumi yhä kiihtyy kuin kiehuminen. Ilmassa kuplii viileä, ajatteleva energia.

Kiertolainen

Lunta putoaa saaren päälle, ylhäältä ja alhaalta sen peittää kirkastuva jääkuori, sen alta uivat kiiltävät pitkät kalat. Saari irroittautuu planeetasta jäiseksi kiertolaiseksi. Sen turvassa jatkuu jokin, lähtee sinne mistä ei saada viestejä. Vielä.
Unessa jo nähty lämmin sormi koskettaa jääpeitettä ja sanoo: herää. Kalat vilkastuvat, kaikkialla ympärillä punoutuu menemisen ja tulemisen verkko.
On viimein juhannusyö ja vedet ovat kaiken yötä kirkkaat, aurinko kiertää koskematta veteen ja saaren alta uivat nuoret eriytymättömät kalat kuin yhden suuren kalan pöly. Saaren helmat keinuvat rantavesissä, meren sammalet, alapuolelta viettää saari heti syvýyksiin, nostaa jalkansa ja kelluu.
Kuin unessa veden ja ilman kesken syntyy pyörre saaren ympäri. Se irtoaa vihreäksi kiertolaiseksi.
Se on niin arvokas, jäinen ja arvokas. Sieltä ei saada viestejä, vielä.

*

Päivä koittaa vyöhykkeeltä toiselle kuin se kiipeäisi portaita
ja sen perässä kiipeää yö, hämärässä portaita ylös ja pois.
Kun tulee oikein kylmä, tähdet syttyvät.

*

Jääkarhuilla on yllättävän paljon jalkoja,
tasa-astuvia kantapäitä joiden ne antavat kuitenkin
pettää alta ja kieppuvat rinteen alas,
jatkavat työnnellen itseään kuono maassa kuin
ruohonleikkuria, leikillään siis.

*

Vihreänvalkoisessa, vihreänsinisessä, läpinäkyvässä vihreässä
sinertävässä jäässä. On pehmeä kerros päällä, kuin turkki.
Valokäytäviä, valon puisto. Jäässä, joka on kohottautunut
esiin lumen alta. Kulmikkaassa lohkareessa, joka ojentuu
käsittelemään arvokasta valoa.

¤

Joskus, tai sanotaan että aina, asiat muuttuvat.
Ne matkustelevat. Tai se on mieluisa käsitys.
Kukaan ei saa olla rauhassa.
Joku on peloton mutta kohtaa silti vainoojansa.
Vaikkei etsi sitä. Rohkeus, sen katedraali, vetää vaikeudet luokseen.
Ehkä se on oikeudenmukaista.
Emme näe, mitä pelottomalle tapahtuu, emmehän ole pelottomia itse.

¤

Olen korkeammaksi! Pilvi kasasi minut päällimmäisten joukkoon. Hei nyt siellä allani. Paino.

Suru puhuu metsässä. Toivoa ei ole heitetty. Joka kokoukseen löytyy aiheita. On paljon tehtävää.

Hetkeksi pysähtyy vertaamaan omaa oksaansa rinteellä haarautuvaan puroon.

¤

Hedelmä putoaa ja kierii lattialla ja siitä irtoaa, ennen aikojaan, tuoksu, joka vie pois ajasta.

Viimeinen sektori on avoin ja sen luvut virtaavat ulos

¤

Lasipallon kautta lähetetään otuksia myrskyävän meren saareen.
Kaukaisilla, käsittämättömillä paikoilla on yhteys.

¤

Taivaan luontokappaleiden korkeus horisontista

=

Taivaasta sataa kansia, kannet putoavat vakkojen päälle ja frisbee etsii. Jokaiselle haukkaavalle koiralle oma leveästi hymyilevä frisbee

=

Maan päällä oli jokin järjestämässä, se on sentään hyvä,
hiekkakiveä.

=

Lukujen sateelta suojautuu jokainen vakka oman kantensa avulla
joka sataa sen päälle näinä päivinä,
pyöreitä kiekkoja lentää ilmassa, kierre pitää niitä kaarevalla radalla
vielä muistona heittäjän kädestä sen antama kierre,
jonka koira tuntee paremmin kuin hyvin,
jonka jäljestä se loikkaa,

muscular with gods and sungold

ja huvimajoja kaikki auki vettä kohti,
osoittamaan kokka päin merta,
nyt oikea jalka kohti rantaa ja yltämme putoaa
kuin vaate, pilvien lihasvoima
päältämme ylöspäin,
pinoaa itseään korkeammaksi keoksi käy
höyrystyneeksi maan asukkaiksi.

=

se on yksi luku
ja se jää neliöjuuren alle selvittämättä

jää katoksen alle sulamatta

jää jokin pieni jäännös ja sitten on luku,
jolla on sekä plus että miinus

(

Käyttää hyväkseen fysiikan lakeja ja pysyy pyöreän kiven päällä

)

- Kuukävely puolikkaalla kuulla.
- Tähdenlentopelko.
- Kuinka tunteet taipuvat matkalla taivaankappaleisiin.
- Perseidit keltaisella taivaalla.
- Muurahainen nielaisee.
- Tyyntä.

W

kaikkialla pieniä joen häntiä jotka heilahtelevat rinteellä.

W

Lammas ottaa hylkeen paikan. Pyöriäinen ottaa lammaskoiran paikan. Kouluttamaton koiran pentu ottaa vuorilta virtaavan joen paikan. Cadair Idrisin huippu tulee paistattelevan hain paikalle. Laitumella härät ovat kanervikosta esiin pistävien harmaiden kivien paikalla. Ponien kivetty polku kohti huippua ottaa paikan pienimmältä jokeen yhtyvältä purolta, joka on silloin vapaa ja ottaa pullonokkadelfiinin paikan.

W

Gwynant-joki ei ole hiljaa, sen kohtalo on ei milloinkaan olla tasainen.

W

Kermaa joka on vispattu rajan yli, se on makeaa

Sea Guide to them, of the World

A-olento. C ja D; E kolmionmuotoisine evineen, pieni O.
B kuin jännittyneenä hyppyyn, painottomuudessa.
K, vain yksi pitkä sarvi, kierteinen. Sen edellä virrassa.
Vettä haukkaavat leuat, kaartuvat otsat, sileys. U.

:::…….

Saaren kasvillisuus kammataan, kammataan ensin toiselle puolelle ja sitten
annetaan laskeutua.
Kohtaaminen, eliölajeittain, ja valtava, kuin yhtenä kortena kääntyilevä heinikko,
kuin äänessä laulava, kuin parvi, kuin yksilöiden kyky vaihtua toisikseen.

¨

Ihmeellinen nokkavalas. Totuuden

¨

pinnalla ympäri kieppuminen

¨

Otsan kaartuvuus, hengityksen tie, nokka. Hampaat.

Eväulottuvuudet

syleilevä megaptera novaeangliae

¨…

On enää hiljaista, heijastumista, hetkittäin väreitä pinnalla, kampa,
kätketty.

nauhoja,

nauhoja,
ääntä, tietoa ja jokia alas otsalta.
Nyt kun sataa on veden nauha teoreettinen ja ja koostuu pisarasta joka on
mahdollisuutena samalla paikalla, välkkyy, on ja ei, täyttää paikkansa,
jättää sen, siis putoaa, vaihtuu toiseen, muodostaa kaistan vettä joka
on kohta keräytynyt säiliöön ja siinä tauonnut.

sääksikamera

Huolta pitää vielä pesässä harteikkaat mustat ja valkoiset sulkansa tänne päin,
kala hyppysissään, luovuttamattomana tai luovuttamista ajattelematta
ajattelematta
ja lyhyt ääni on joka kerta kuin terho siitä puusta joka on linnun koko tarkoitus.

.

ja painaa päänsä nokkostyynylle hänen kirjansa päänalusenaan

.

Että haukkaa jonkinlaista alas laskeutunutta untuvaa
toisen jäljiltä, hänen lautaseltaan

- – -

suurissa merivirtojen kokoontumispaikoissa se koskettaa sanomattomasti maailmaa

- – -

Pienen ankeriaan suu josta kaikki ennen unta käy sisään ja joka aukeaa suureen ankeriaaseen,

…..:::::::

Nelikulmaisia pisaroita, pitkiä, riippuvan kristallin muotoisia,
salamana välähtäviä pisaroita, kammattavia ja pitkiä,
hyvin pieniä pyöreitä pisaroita, ovaaleja,

..

Pitäisikö meidän käyttää isompaa rumpua?

..

Fotoniin liittyy aalto. Se kertoo fotonille miten olla ja minne mennä.

..

Delta-katsomo, hyvin miellyttävä tähän aikaan vuodesta

.

Ihmisestä paljastuu vuorisilkki.

–>

Mutta yrittää löytää sellaista mitä ei ole ennen löytänyt, se on kuin kaivaisi maata paljain käsin tai oikeastaan kuin paiskautuisi koko ruumiillaan vasten erilaisia pintoja, se on kuin litistäisi kasvonsa järjestyksessä jokaiseen ikkunaan kadun varrella.

<–

Menen aina katsomaan puuta jossa kerran näin pähkinäisen linnun ylösalaisin. Kuin pieni elävä oka rungolla. On tunne että se palaisi juuri samaan puuhun.
Kun minäkin palaan aina samaan puutarhaan.

…

Jonnekin tänne lähelle se putosi. Se sisältää tietoa ja summattomasti rikkauksia. Ilman sitä taivas on jotenkin yksinäinen. Mutta täällä sen häntä sytyttää tuleen puita kilometrien matkalta, hiljaista kytemistä sieluihin, olemme niin onnekkaita kun se on kaivanut itsensä meidän maahamme. Miten pääsemme käsiksi siihen? Tunnistammeko sen kun näemme? Metsä on vaitonainen. Se juuriaan myöten tahtoo aarteen kaikille ei kenellekään; sillä ei ole yksilön käsitettä. Ei se anna.

.

Näin ikkunasta sinun kauniin kirkkaan harmaan sielusi.