…

Jonnekin tänne lähelle se putosi. Se sisältää tietoa ja summattomasti rikkauksia. Ilman sitä taivas on jotenkin yksinäinen. Mutta täällä sen häntä sytyttää tuleen puita kilometrien matkalta, hiljaista kytemistä sieluihin, olemme niin onnekkaita kun se on kaivanut itsensä meidän maahamme. Miten pääsemme käsiksi siihen? Tunnistammeko sen kun näemme? Metsä on vaitonainen. Se juuriaan myöten tahtoo aarteen kaikille ei kenellekään; sillä ei ole yksilön käsitettä. Ei se anna.

Advertisement

.

Näin ikkunasta sinun kauniin kirkkaan harmaan sielusi.

.

Kuvaan on jäänyt siipiä toisinaan kun joku on unohtanut parhaan itsestään.

.

Mutta ei se aurinkoa ole siirtänyt, ei pudota sitä lähemmäksi metsään.

maaliskuun päivä

Pilvessä on liikkumatonta taikaa kuin kamelissa. Voi nähdä kuinka se keinahtaa jaloillaan eteenpäin arvaamatta kuin päivä joka painuu mailleen. Äkkiä sää muuttuu. Nyt se on sininen. Mutta varmuutta ei tässä pilvinäytelmässä ole. Vain suurta nautintoa sille joka käy maahan ja antaa sen katsoa päällensä.

maaliskuun päivä

Katson täältä ulos kuin putouksen verhon takaa. Olen peittymässä pisaroihin. Katoilta sataa alas kuin pieniä kiviä aikaa. Päivä liikkuu päivän kosteudessa ja sinessä. Se on kerännyt helmansa ja piilottelee niissä tikareita, päivän shrapnelleja, palaavaa muistoa, samanlaisia päiviä.

”

Vanha hevostakkinen nainen sanoi mitä ajatteli ja sitten hän Wellington pois, Wellington toisen eteen. Pieni sininen pistooli aivan nenään kiinni.

”

Olen satelliitti, muukalainen sanoi.
Päivää satelliitti. Vai onko epähienoa sanoa niin.
Toitko jäätä?

e.m.

Ilmestys puhuu kultaiset kiharat suustaan keskellä ilmaa.

e.m.

Hiukset ovat elävän olennon liikettä koordinaatistolla.

e.m.

Viiriäisen näkökulma sadonkorjuuseen/ mustaan aukkoon