Lunta putoaa saaren päälle, ylhäältä ja alhaalta sen peittää kirkastuva jääkuori, sen alta uivat kiiltävät pitkät kalat. Saari irroittautuu planeetasta jäiseksi kiertolaiseksi. Sen turvassa jatkuu jokin, lähtee sinne mistä ei saada viestejä. Vielä.
Unessa jo nähty lämmin sormi koskettaa jääpeitettä ja sanoo: herää. Kalat vilkastuvat, kaikkialla ympärillä punoutuu menemisen ja tulemisen verkko.
On viimein juhannusyö ja vedet ovat kaiken yötä kirkkaat, aurinko kiertää koskematta veteen ja saaren alta uivat nuoret eriytymättömät kalat kuin yhden suuren kalan pöly. Saaren helmat keinuvat rantavesissä, meren sammalet, alapuolelta viettää saari heti syvýyksiin, nostaa jalkansa ja kelluu.
Kuin unessa veden ja ilman kesken syntyy pyörre saaren ympäri. Se irtoaa vihreäksi kiertolaiseksi.
Se on niin arvokas, jäinen ja arvokas. Sieltä ei saada viestejä, vielä.

Advertisements