&

Ja jonakin päivänä pyöreässä suvannossa jonka ylle kumartuvat vanhat hassahtaneet puut.

&

Melko varmasti katonrajasta esiintyöntyvä veistos puutarhan puolella,
gargoili, jossa rakastavaiset kääntävät puhuvat suunsa toisiaan kohti
ja antavat hiustensa pudota, se on säilynyt.

..:::……

Pisara, missä on toinen pisara? Ketju ehjäksi, kuulkaa toisenne kaiken aikaa, tulkaa. Pilvi hoitaa työnsä, miten sujuu sen sisällä? Missä luvut! Nyt se vetää ylöspäin.
Koostukaa! Olkaa valmiita toiselle puolelle saakka.
Ulottukaa. Pisara, seuraa! Seuratkaa kimaltavaa vanaa.
Laskekaa lävitse toisiin tähtiin saakka.
Älkää pysähtykö. Spektri leviää, älkää jääkö laskemaan sitä.
Tasaisia välejä. Tietäkää toisenne.

¤

Ensin tulee porvarillinen hämärä, sitten nauttinen hämärä.
Ja erakon kananjalkaisen majan hämärä, jossa sisällä ei ole valoja
vaan ikkunaruudut valaisevat kalpeasti kuin kuu.