&

Ja jonakin päivänä pyöreässä suvannossa jonka ylle kumartuvat vanhat hassahtaneet puut.

&

Melko varmasti katonrajasta esiintyöntyvä veistos puutarhan puolella,
gargoili, jossa rakastavaiset kääntävät puhuvat suunsa toisiaan kohti
ja antavat hiustensa pudota, se on säilynyt.

..:::……

Pisara, missä on toinen pisara? Ketju ehjäksi, kuulkaa toisenne kaiken aikaa, tulkaa. Pilvi hoitaa työnsä, miten sujuu sen sisällä? Missä luvut! Nyt se vetää ylöspäin.
Koostukaa! Olkaa valmiita toiselle puolelle saakka.
Ulottukaa. Pisara, seuraa! Seuratkaa kimaltavaa vanaa.
Laskekaa lävitse toisiin tähtiin saakka.
Älkää pysähtykö. Spektri leviää, älkää jääkö laskemaan sitä.
Tasaisia välejä. Tietäkää toisenne.

Advertisement

¤

Ensin tulee porvarillinen hämärä, sitten nauttinen hämärä.
Ja erakon kananjalkaisen majan hämärä, jossa sisällä ei ole valoja
vaan ikkunaruudut valaisevat kalpeasti kuin kuu.

/

Lentokoulu —
kaikki varjostavat kädellä silmiään.

¤

Oi voimakas läntinen pudonnut tähti!
Kirkas tuo kointähtönen.
Aamun tähti laskee lävitse värien kerrosten,
jotka valelevat sitä, kultainen perhonen
väreilevä ja päihtynyt.

*

Ja maa putoaa taivaalle. Joka yö, sytyttyään pimeään, venyttelee kohti sitä.
Meret kohoavat. Maakin kohoaa, tuskin huomattavasti.

*

Lumi yhä kiihtyy kuin kiehuminen. Ilmassa kuplii viileä, ajatteleva energia.

Kiertolainen

Lunta putoaa saaren päälle, ylhäältä ja alhaalta sen peittää kirkastuva jääkuori, sen alta uivat kiiltävät pitkät kalat. Saari irroittautuu planeetasta jäiseksi kiertolaiseksi. Sen turvassa jatkuu jokin, lähtee sinne mistä ei saada viestejä. Vielä.
Unessa jo nähty lämmin sormi koskettaa jääpeitettä ja sanoo: herää. Kalat vilkastuvat, kaikkialla ympärillä punoutuu menemisen ja tulemisen verkko.
On viimein juhannusyö ja vedet ovat kaiken yötä kirkkaat, aurinko kiertää koskematta veteen ja saaren alta uivat nuoret eriytymättömät kalat kuin yhden suuren kalan pöly. Saaren helmat keinuvat rantavesissä, meren sammalet, alapuolelta viettää saari heti syvýyksiin, nostaa jalkansa ja kelluu.
Kuin unessa veden ja ilman kesken syntyy pyörre saaren ympäri. Se irtoaa vihreäksi kiertolaiseksi.
Se on niin arvokas, jäinen ja arvokas. Sieltä ei saada viestejä, vielä.

*

Päivä koittaa vyöhykkeeltä toiselle kuin se kiipeäisi portaita
ja sen perässä kiipeää yö, hämärässä portaita ylös ja pois.
Kun tulee oikein kylmä, tähdet syttyvät.

*

Jääkarhuilla on yllättävän paljon jalkoja,
tasa-astuvia kantapäitä joiden ne antavat kuitenkin
pettää alta ja kieppuvat rinteen alas,
jatkavat työnnellen itseään kuono maassa kuin
ruohonleikkuria, leikillään siis.

*

Vihreänvalkoisessa, vihreänsinisessä, läpinäkyvässä vihreässä
sinertävässä jäässä. On pehmeä kerros päällä, kuin turkki.
Valokäytäviä, valon puisto. Jäässä, joka on kohottautunut
esiin lumen alta. Kulmikkaassa lohkareessa, joka ojentuu
käsittelemään arvokasta valoa.

¤

Joskus, tai sanotaan että aina, asiat muuttuvat.
Ne matkustelevat. Tai se on mieluisa käsitys.
Kukaan ei saa olla rauhassa.
Joku on peloton mutta kohtaa silti vainoojansa.
Vaikkei etsi sitä. Rohkeus, sen katedraali, vetää vaikeudet luokseen.
Ehkä se on oikeudenmukaista.
Emme näe, mitä pelottomalle tapahtuu, emmehän ole pelottomia itse.

¤

Olen korkeammaksi! Pilvi kasasi minut päällimmäisten joukkoon. Hei nyt siellä allani. Paino.

Suru puhuu metsässä. Toivoa ei ole heitetty. Joka kokoukseen löytyy aiheita. On paljon tehtävää.

Hetkeksi pysähtyy vertaamaan omaa oksaansa rinteellä haarautuvaan puroon.

¤

Hedelmä putoaa ja kierii lattialla ja siitä irtoaa, ennen aikojaan, tuoksu, joka vie pois ajasta.

Viimeinen sektori on avoin ja sen luvut virtaavat ulos

¤

Lasipallon kautta lähetetään otuksia myrskyävän meren saareen.
Kaukaisilla, käsittämättömillä paikoilla on yhteys.

¤

Taivaan luontokappaleiden korkeus horisontista

=

Taivaasta sataa kansia, kannet putoavat vakkojen päälle ja frisbee etsii. Jokaiselle haukkaavalle koiralle oma leveästi hymyilevä frisbee

=

Maan päällä oli jokin järjestämässä, se on sentään hyvä,
hiekkakiveä.

=

Lukujen sateelta suojautuu jokainen vakka oman kantensa avulla
joka sataa sen päälle näinä päivinä,
pyöreitä kiekkoja lentää ilmassa, kierre pitää niitä kaarevalla radalla
vielä muistona heittäjän kädestä sen antama kierre,
jonka koira tuntee paremmin kuin hyvin,
jonka jäljestä se loikkaa,

muscular with gods and sungold

ja huvimajoja kaikki auki vettä kohti,
osoittamaan kokka päin merta,
nyt oikea jalka kohti rantaa ja yltämme putoaa
kuin vaate, pilvien lihasvoima
päältämme ylöspäin,
pinoaa itseään korkeammaksi keoksi käy
höyrystyneeksi maan asukkaiksi.

=

se on yksi luku
ja se jää neliöjuuren alle selvittämättä

jää katoksen alle sulamatta

jää jokin pieni jäännös ja sitten on luku,
jolla on sekä plus että miinus

(

Käyttää hyväkseen fysiikan lakeja ja pysyy pyöreän kiven päällä

)

– Kuukävely puolikkaalla kuulla.
– Tähdenlentopelko.
– Kuinka tunteet taipuvat matkalla taivaankappaleisiin.
– Perseidit keltaisella taivaalla.
– Muurahainen nielaisee.
– Tyyntä.

W

Lammas ottaa hylkeen paikan. Pyöriäinen ottaa lammaskoiran paikan. Kouluttamaton koiran pentu ottaa vuorilta virtaavan joen paikan. Cadair Idrisin huippu tulee paistattelevan hain paikalle. Laitumella härät ovat kanervikosta esiin pistävien harmaiden kivien paikalla. Ponien kivetty polku kohti huippua ottaa paikan pienimmältä jokeen yhtyvältä purolta, joka on silloin vapaa ja ottaa pullonokkadelfiinin paikan.

W

Gwynant-joki ei ole hiljaa, sen kohtalo on ei milloinkaan olla tasainen.

Sea Guide to them, of the World

A-olento. C ja D; E kolmionmuotoisine evineen, pieni O.
B kuin jännittyneenä hyppyyn, painottomuudessa.
K, vain yksi pitkä sarvi, kierteinen. Sen edellä virrassa.
Vettä haukkaavat leuat, kaartuvat otsat, sileys. U.

:::…….

Saaren kasvillisuus kammataan, kammataan ensin toiselle puolelle ja sitten
annetaan laskeutua.
Kohtaaminen, eliölajeittain, ja valtava, kuin yhtenä kortena kääntyilevä heinikko,
kuin äänessä laulava, kuin parvi, kuin yksilöiden kyky vaihtua toisikseen.

¨

Ihmeellinen nokkavalas. Totuuden

¨

pinnalla ympäri kieppuminen

¨

Otsan kaartuvuus, hengityksen tie, nokka. Hampaat.

Eväulottuvuudet

syleilevä megaptera novaeangliae

¨…

On enää hiljaista, heijastumista, hetkittäin väreitä pinnalla, kampa,
kätketty.

nauhoja,

nauhoja,
ääntä, tietoa ja jokia alas otsalta.
Nyt kun sataa on veden nauha teoreettinen ja ja koostuu pisarasta joka on
mahdollisuutena samalla paikalla, välkkyy, on ja ei, täyttää paikkansa,
jättää sen, siis putoaa, vaihtuu toiseen, muodostaa kaistan vettä joka
on kohta keräytynyt säiliöön ja siinä tauonnut.

sääksikamera

Huolta pitää vielä pesässä harteikkaat mustat ja valkoiset sulkansa tänne päin,
kala hyppysissään, luovuttamattomana tai luovuttamista ajattelematta
ajattelematta
ja lyhyt ääni on joka kerta kuin terho siitä puusta joka on linnun koko tarkoitus.

.

ja painaa päänsä nokkostyynylle hänen kirjansa päänalusenaan

.

Että haukkaa jonkinlaista alas laskeutunutta untuvaa
toisen jäljiltä, hänen lautaseltaan

…..:::::::

Nelikulmaisia pisaroita, pitkiä, riippuvan kristallin muotoisia,
salamana välähtäviä pisaroita, kammattavia ja pitkiä,
hyvin pieniä pyöreitä pisaroita, ovaaleja,

–>

Mutta yrittää löytää sellaista mitä ei ole ennen löytänyt, se on kuin kaivaisi maata paljain käsin tai oikeastaan kuin paiskautuisi koko ruumiillaan vasten erilaisia pintoja, se on kuin litistäisi kasvonsa järjestyksessä jokaiseen ikkunaan kadun varrella.

<–

Menen aina katsomaan puuta jossa kerran näin pähkinäisen linnun ylösalaisin. Kuin pieni elävä oka rungolla. On tunne että se palaisi juuri samaan puuhun.
Kun minäkin palaan aina samaan puutarhaan.

…

Jonnekin tänne lähelle se putosi. Se sisältää tietoa ja summattomasti rikkauksia. Ilman sitä taivas on jotenkin yksinäinen. Mutta täällä sen häntä sytyttää tuleen puita kilometrien matkalta, hiljaista kytemistä sieluihin, olemme niin onnekkaita kun se on kaivanut itsensä meidän maahamme. Miten pääsemme käsiksi siihen? Tunnistammeko sen kun näemme? Metsä on vaitonainen. Se juuriaan myöten tahtoo aarteen kaikille ei kenellekään; sillä ei ole yksilön käsitettä. Ei se anna.

maaliskuun päivä

Pilvessä on liikkumatonta taikaa kuin kamelissa. Voi nähdä kuinka se keinahtaa jaloillaan eteenpäin arvaamatta kuin päivä joka painuu mailleen. Äkkiä sää muuttuu. Nyt se on sininen. Mutta varmuutta ei tässä pilvinäytelmässä ole. Vain suurta nautintoa sille joka käy maahan ja antaa sen katsoa päällensä.

maaliskuun päivä

Katson täältä ulos kuin putouksen verhon takaa. Olen peittymässä pisaroihin. Katoilta sataa alas kuin pieniä kiviä aikaa. Päivä liikkuu päivän kosteudessa ja sinessä. Se on kerännyt helmansa ja piilottelee niissä tikareita, päivän shrapnelleja, palaavaa muistoa, samanlaisia päiviä.

”

Vanha hevostakkinen nainen sanoi mitä ajatteli ja sitten hän Wellington pois, Wellington toisen eteen. Pieni sininen pistooli aivan nenään kiinni.

”

Olen satelliitti, muukalainen sanoi.
Päivää satelliitti. Vai onko epähienoa sanoa niin.
Toitko jäätä?

>

Sitten on vielä avattava itse kirstu, kaikkien koirien ohi,
oma kirstu ja oltava sen kanssa vain, se omanaan.

>

minkä jälkeen kirstun päällä istuu koira, jonka silmät ovat
satelliitin kokoiset. Joista aukeaa tietoliikenne. Tietoliikenteen ohi päästyään
on vielä kohdattava koira.

>

vartioi koira jonka silmät ovat teelautasen kokoiset. Lautasen kokoiset silmät.
Jotka syttyvät kuin valonheittimet. Niiden ohi päästyä on vielä itse koira.

lautasen kokoiset silmät

Kuvittelin että silmät aukenivat, eivät ne sitten auenneetkaan
nyt ne aukenivat lisää, saa nähdä miten paljon ne nyt aukenivat.

tammikuu

Tammikuu on täysi kirja, lukemiseen vastaava, Andrei Rublevin kellon kokoinen.

…

Puiston kyljessä on pieni torni joka kasvaa puuta.
Nämä olivat ennen mahtavia kirkkoja ja nyt kauniita maljakoita.
Ne oli maalattu kirkkain värein ja rahalla.
Mutta tässä jyrkässä kulmassa on läpinäkyvä talo.

Tavanomainen nukkumisen toive

kumartua todisteiden edessä.

Kaksipyramidinen kameli

etsimässä suorinta tietä.

”

”eläin ui virrassa, ehkä olen, ehkä en”.

”

”Mekongissa on oma delfiinilajinsa, ehkä”, hän sanoi

”

”koska jokaisen ihmisen luona on koti, jossa kokoontuu muita ihmisiä”,

”

Hän yritti selittää asiaa: ”Numeroidut linjat ovat portteja kaupunkien välillä. 55 menee aina samaan paikkaan. Numero johtaa aina kotiin”,

hopea ympäröi ne

Kuun jäniksen korvat. Jäniksen korvat, jotka puristuvat ympärille kuin käsivarret.
Kuun sirpin molemmat kärjet sulkeutuvat ympärille.

Virta on virran rantojen välissä.
Tie jatkaa tietä.
Marjat kypsyvät siihen mihin marjat jäivät,

…

Hänen näyttelijänsä tarjoaa hänen vaimonsa näyttelijälle käsivartensa.

…

Kaikkien kasvoilla pimeässä valo.
Kädet puristuvat sydämen ympärille.
Musiikki on inhottavan kevytmielistä.

.

En ajatellut että sinulla olisi univaikeuksia.
Sinusta ei saa sellaista vaikutelmaa.
Mutta nyt tulin ajatelleeksi asiaa.
Nyt vaikeudet alkoivat.

se millä tiedustellaan ja mistä näkee

Taulu jota kädet suojaavat.
Kuin paperinpala liikkuisi tuulta vasten ja muu viittana sen perässä.
Johtaa kuin junan kasvot junaa.
Toukan kasvot joihin lehti katoaa.
Hammas puree maahan.