..:::……

Pisara, missä on toinen pisara? Ketju ehjäksi, kuulkaa toisenne kaiken aikaa, tulkaa. Pilvi hoitaa työnsä, miten sujuu sen sisällä? Missä luvut! Nyt se vetää ylöspäin.
Koostukaa! Olkaa valmiita toiselle puolelle saakka.
Ulottukaa. Pisara, seuraa! Seuratkaa kimaltavaa vanaa.
Laskekaa lävitse toisiin tähtiin saakka.
Älkää pysähtykö. Spektri leviää, älkää jääkö laskemaan sitä.
Tasaisia välejä. Tietäkää toisenne.

Kiertolainen

Lunta putoaa saaren päälle, ylhäältä ja alhaalta sen peittää kirkastuva jääkuori, sen alta uivat kiiltävät pitkät kalat. Saari irroittautuu planeetasta jäiseksi kiertolaiseksi. Sen turvassa jatkuu jokin, lähtee sinne mistä ei saada viestejä. Vielä.
Unessa jo nähty lämmin sormi koskettaa jääpeitettä ja sanoo: herää. Kalat vilkastuvat, kaikkialla ympärillä punoutuu menemisen ja tulemisen verkko.
On viimein juhannusyö ja vedet ovat kaiken yötä kirkkaat, aurinko kiertää koskematta veteen ja saaren alta uivat nuoret eriytymättömät kalat kuin yhden suuren kalan pöly. Saaren helmat keinuvat rantavesissä, meren sammalet, alapuolelta viettää saari heti syvýyksiin, nostaa jalkansa ja kelluu.
Kuin unessa veden ja ilman kesken syntyy pyörre saaren ympäri. Se irtoaa vihreäksi kiertolaiseksi.
Se on niin arvokas, jäinen ja arvokas. Sieltä ei saada viestejä, vielä.

*

Vihreänvalkoisessa, vihreänsinisessä, läpinäkyvässä vihreässä
sinertävässä jäässä. On pehmeä kerros päällä, kuin turkki.
Valokäytäviä, valon puisto. Jäässä, joka on kohottautunut
esiin lumen alta. Kulmikkaassa lohkareessa, joka ojentuu
käsittelemään arvokasta valoa.

¤

Joskus, tai sanotaan että aina, asiat muuttuvat.
Ne matkustelevat. Tai se on mieluisa käsitys.
Kukaan ei saa olla rauhassa.
Joku on peloton mutta kohtaa silti vainoojansa.
Vaikkei etsi sitä. Rohkeus, sen katedraali, vetää vaikeudet luokseen.
Ehkä se on oikeudenmukaista.
Emme näe, mitä pelottomalle tapahtuu, emmehän ole pelottomia itse.

¤

Olen korkeammaksi! Pilvi kasasi minut päällimmäisten joukkoon. Hei nyt siellä allani. Paino.

Suru puhuu metsässä. Toivoa ei ole heitetty. Joka kokoukseen löytyy aiheita. On paljon tehtävää.

Hetkeksi pysähtyy vertaamaan omaa oksaansa rinteellä haarautuvaan puroon.

=

Lukujen sateelta suojautuu jokainen vakka oman kantensa avulla
joka sataa sen päälle näinä päivinä,
pyöreitä kiekkoja lentää ilmassa, kierre pitää niitä kaarevalla radalla
vielä muistona heittäjän kädestä sen antama kierre,
jonka koira tuntee paremmin kuin hyvin,
jonka jäljestä se loikkaa,

W

Lammas ottaa hylkeen paikan. Pyöriäinen ottaa lammaskoiran paikan. Kouluttamaton koiran pentu ottaa vuorilta virtaavan joen paikan. Cadair Idrisin huippu tulee paistattelevan hain paikalle. Laitumella härät ovat kanervikosta esiin pistävien harmaiden kivien paikalla. Ponien kivetty polku kohti huippua ottaa paikan pienimmältä jokeen yhtyvältä purolta, joka on silloin vapaa ja ottaa pullonokkadelfiinin paikan.

nauhoja,

nauhoja,
ääntä, tietoa ja jokia alas otsalta.
Nyt kun sataa on veden nauha teoreettinen ja ja koostuu pisarasta joka on
mahdollisuutena samalla paikalla, välkkyy, on ja ei, täyttää paikkansa,
jättää sen, siis putoaa, vaihtuu toiseen, muodostaa kaistan vettä joka
on kohta keräytynyt säiliöön ja siinä tauonnut.

–>

Mutta yrittää löytää sellaista mitä ei ole ennen löytänyt, se on kuin kaivaisi maata paljain käsin tai oikeastaan kuin paiskautuisi koko ruumiillaan vasten erilaisia pintoja, se on kuin litistäisi kasvonsa järjestyksessä jokaiseen ikkunaan kadun varrella.

Jonnekin tänne lähelle se putosi. Se sisältää tietoa ja summattomasti rikkauksia. Ilman sitä taivas on jotenkin yksinäinen. Mutta täällä sen häntä sytyttää tuleen puita kilometrien matkalta, hiljaista kytemistä sieluihin, olemme niin onnekkaita kun se on kaivanut itsensä meidän maahamme. Miten pääsemme käsiksi siihen? Tunnistammeko sen kun näemme? Metsä on vaitonainen. Se juuriaan myöten tahtoo aarteen kaikille ei kenellekään; sillä ei ole yksilön käsitettä. Ei se anna.

maaliskuun päivä

Pilvessä on liikkumatonta taikaa kuin kamelissa. Voi nähdä kuinka se keinahtaa jaloillaan eteenpäin arvaamatta kuin päivä joka painuu mailleen. Äkkiä sää muuttuu. Nyt se on sininen. Mutta varmuutta ei tässä pilvinäytelmässä ole. Vain suurta nautintoa sille joka käy maahan ja antaa sen katsoa päällensä.

maaliskuun päivä

Katson täältä ulos kuin putouksen verhon takaa. Olen peittymässä pisaroihin. Katoilta sataa alas kuin pieniä kiviä aikaa. Päivä liikkuu päivän kosteudessa ja sinessä. Se on kerännyt helmansa ja piilottelee niissä tikareita, päivän shrapnelleja, palaavaa muistoa, samanlaisia päiviä.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.